| 1. Kuka olet, mistä tulet? |
| Petri ” Peku” Heikkilä. Polkupyörämyyjä ja sivutoiminen muusikko Tampereelta. Perheellinen mies, Vaimo ja kolme lasta, kaksi tyttöä ja yksi poika. Ronja s. -93, Mikki s. -95 ja Ninni s.-01. Niin ja vaimoni Sirpa on nainen. Itse olen syntynyt 1966 Ylivieskassa ja muuttanut sieltä 1970 Tampereen Kaukajärvelle. Täällä sitä lusitaan edelleen samassa paikassa. |
| 2. Missä ja milloin kiinnostuit salibandyerotuomarin tehtävistä? |
| Vein syksyllä 2000 pikkupoikani salibandy kerhoon ja kiinnostuin hommasta itsekin. Sattu toi lankomies oleen myös salibandy ihmisiä ja kyselin häneltä tuomarikursseista, nehän oli syksyn osalta jo vedetty, mutta NoPs oli tilannut omille pelaajilleen kurssin, alkukeväälle 2001, johon sitten osallistuin. Kouluttajina Innanen ja Hellsten. |
| 3. Oliko / onko sinulla pelaajataustaa? |
| Salibandystä en tiennyt enempää kuin sika astronautin hommista, mutta muissa lajeissa olen touhunnut monellakin tasolla. |
| 4. Miksi ihmeessä tuomariksi, vaikka useinkaan ei kentällä kiitosta kuule? |
| No eihän sitä vielä siinä vaiheessa tiennyt. Totta puhuakseni olen viheltämisen myötä oivaltanut että hommahan on hienoa. Henkinen pääoma kasvaa koko ajan ja tuleehan siinä pikkuisen liikuttuakin. Lisäksi on mukavaa ” mittauttaa ” itseään elämän eri aloilla. Tällä tarkoitan sitä että asettaa itsensä alttiiksi muiden arvostelulle, ja sanovatpa muut mitä hyvänsä, itse tietää onnistumisensa tason. ( huh. menipä syvälliseksi) |
| 5. Mitä muistat aivan ensimmäisestä tuomaritehtävästäsi? |
Innasen Jukan kanssa Spiral saleilla kevät sarjaa. Kaksi peliä vihellettiin ( lue Jukka vihelsi ) ja toinen niistä sattui olemaan TaSen matsi. En tosiaankaan montaa kertaa pilliä suuhuni laittanut ja kun laitoin, niin silloinkin meni väärään suuntaan.
Toisen pelin alussa Hellstenin Atte tuli ystävällisesti kyselemään tuomareiden kuulumisia tyyliin: Jaahas onko sulla nyt sitte ekat pelit, mitenkäs on mennyt. Innanenhan pamautti siihen suorasukaiseen ( ja ehkä lankomiesten väliseen liiankin rehelliseen) tapaansa isoon ääneen: No palkkiostahan olisi voinut jakaa Heikkilälle 6 markkaa ja loput mulle, että niin tasan meni piippaukset. Erotuomari comin penaltyboksissa ylänurkan pikkukuva on muuten juuri tuosta matsista. |
| 6. Miten luonnehtisit tuomaripariasi? |
Aikaisemmin mulla ei ole varsinaista paria ollutkaan, niinpä olen viheltänyt melkein kaikkien kerhomme tuomareiden kanssa. Siinä on minusta se hyvä puoli , että näkee todella paljon erilaisia malleja ja niistä voi ammentaa itselleen parhaita puolia.
Salmisen Markon kanssa on nyt vedetty noita yksittäisiä pelejä. Mikäs siinä Markohan on oikein reipas poika, ammatiltaan opettaja ja opettajahan ei kauheen väärässä voi olla? Erätaukojen aikana ja pelien jälkeen jutellaan matsista ja tehdyistä ratkaisuista, joista ei aina välttämättä olla ihan samaakaan mieltä. Markon kanssa pystyy rakentavasti keskustelemaan asioista oikeilla nimillä ja siitä on hyötyä uskoakseni meille molemmille. Miehellä on huumorintaju kohdallaan, sopii hyvin mulle pariksi, koska olen itse tällainen jäyhä ja hiljainen pohjalainen. |
| 7. Entä miten itseäsi luonnehtisit? |
| Pelkkää pelleilyä, vuodesta -66 ( niinhän moni luulee) No, hassuttelevan ulkokuoren alta löytyy kuitenkin taiteilijasielu ja mietiskeleväkin puoli. Innostun helposti uusista asioista ja kun innostus syttyy, sitä täytyy saada lisää ja paljon. Tuomaritoiminnassa, kuten elämässä ylipäänsä, pyrin olemaan avoin, rehellinen ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. |
| 8. Kohokohtasi tähän mennessä tuomarina? |
Hienoin tunnelma oli junnuturnauksessa Kauksulla keväällä- 02. Ykköskentän katsomo oli jotakuinkin täynnä ja ottelussa vastakkain D-junnut Tikkurilan Tiikerit ja joku Ruotsalainen joukkue. Kannustusjoukot huusivat sekä suomeksi, että ruotsiksi. Todellinen maaottelumeininki, vaikka pikkumiehiä olivatkin.
Tuomarin urakehityksen kannalta on mainittava liittokurssi viime syksyltä, (siellä menestyin mm. stand up komiikassa.) ja miesten ykkösen ja naisten liiga ottelut kuluvalla kaudella.
Useita kohokohtia on jäänyt mieleen myös aladivareista ja harrastesarjoista, kun pelin aikana ja sen jälkeen fiilis on ollut pelaajien kanssa jutellessa se, että ” me harrastetaan tätä lajia yhdessä.” |
| 9. Kerro jokin nolo tilanne, joka on salibandykentillä tuomaroidessa sattunut? |
Ekalla kaudella seitsemäs pelini. Kevätsarjaa Spiraalilla ja kaverina ensimmäistä otteluaan viheltänyt Kenneth Ketola. Vastakkain pelissä TaSe ja joku kaveriporukka ( jonka pelaajat koostuivat pääosin Classicin, Gunnersin ja Ilveksen B, ja C- junnuista.) Matsihan meni aivan reisille heti alusta lähtien, kun TaSenkin pelaajat sano mulle pelin aikana että, eihän ne sisäänlyönnitkään ny voi ihan kaikki väärään suuntaan mennä… Kauheeta huutoo ja mekkalaa molemmilta joukkueilta. Kyllä siinä korvia kuumotti. Ja pelin jälkeen Riihimäen Tommi sano mulle, että tuu hakeen palkkio tuolta pukukopilta. Sanoin että en tuu, menen mieluummin elävänä kotiin. Siinähän minä sitten mietin hiljaa mielessäni, ettei seuraava matsi voi ainakaan kovin paljon huonommin mennä.
Toisaalta olen kerran sanonut Jehkosen Antille maalin takana: TERVE ! Mutta se ei oikeastaan minua nolottanut. |
| 10. Vastapainoksi, mainitse jokin positiivinen tapahtuma? |
Eka yksittäinen Salmisen Markon kanssa vihelletty peli oli Naisten liigamatsi Classic -Tiikerit. Pelin jälkeen Marko ilmoitti, että ekan pelin jälkeen on aina tapana saada jokin muisto. ( pelaajilla maila tai pallo talteen yms) Juhlallisin menoin Marko sitten lahjoitti minulle naisten pikkuhousut (ne olivat juuri oikeaa kokoa ja vieläpä sävy sävyyn.)
Toinen hauska sattumus tapahtui Riihimäen Tommin kanssa. Vihelsimme harjoituspeliä Metrolla ja ekan erän jälkeen kokoonnuttiin keskiympyrään. Tommi tuumasi mulle: Yks muna ! Ja minä ihmettelin Tommille että: Mikä?, Missä munasin ?? No Toffohan selitti tarkoittaneensa ekan erän tulosta 1-0 Kyllä meille ylioppilaspojille nauru maittoi. |
| 11. Mikä on törkeintä mitä olet omassa pelissäsi nähnyt tai kuullut? |
| Ainahan niitä ylilyöntejä silloin tällöin sattuu. Joitakin pelejä on lopetettu ennen peliajan päättymistä, kun pelaajat ovat vain jahdanneet toisiaan. Ehkä vaarallisin tilanne sattui firmasarjan pelissä Raholassa, kun puolustaja löi poikittaisella mailalla maalin edustalla polvillaan ollutta hyökkääjää kaulaan ( aatamin omenan seutuville) Selvitti sitten mulle, että määhän suojelin molaria. ( Peli oli muuten ihan rauhallinen ja hyvähenkinen) Onneksi iskun saaneelle pelaajalle ei sattunut mitään vakavampaa. |
| 12. Miten ratkaisitte edellä mainitun tilanteen? Jäikö jokin mietityttämään? |
| Ehdoteltiin ukolle kahvituokiota hallin kuppilassa, punakortin saattelemana. Eihän siinä ihmeemmin nykysalibandyn tilaa alettu ruotimaan. Kyseessä oli ilmeisestikin firmansa alinta kastia edustava varastomies joka halusi kohota seuraavan arkipäivän puheenaiheeksi |
| 13. Seuraatko ns. huippusalibandya? |
| Telkkarista katson pelit perjantaisin, jos vain suinkin ehdin. Paikanpäällä käyn satunnaisesti. ( liian vähän) Selitykseksi tarjoan kolmen lapsen harrastuksia ja vaimon vuorotyötä |
| 14. Mikä on mielestäsi "huippusalibandya" ? |
| Suomessa miesten liiga ja ykkösen kärkikahinat. Naisten liigassakin näkee kyllä ihan hyvävauhtisia vääntöjä. |
| 15. Keksi itsellesi sopiva "motto" joka sopii tuomaritoimintaasi? |
| Oikein ajoitettu humoristinen kommentti, oikeaan paikkaan. Sopii kuin sukkapuikko maksalaatikkoon ????? Eli niin vakavissaan mennään, kuin tällä huumorilla kykenee. |
| 16. Miten kehittäisit tuomaritoimintaa valtakunnallisesti tai kerhomme sisällä? |
Valtakunnallisesta tasosta olen väärä mies retostamaan, mutta omassa kerhossa kuukausikoulutukset ovat olleet hyvä juttu (nythän ne on ollu vähä jäissä) Itse olisin alkutaipaleella kaivannut vähän konkreettisempaa opastusta ja käytännön neuvoja tilanteiden hoitamiseen kentällä Varsinkin kokeneemmat tuomarit harvemmin antoivat palautetta ja kun sitä kysyi se tuli tyyliin: Loistavasti meni.
Omana ehdotuksenani esittäisinkin jonkinlaista ” kummitoimintaa” aloittavien tuomareiden suhteen. Eli halukkaille kokeneemmille tuomareille voisi järjestää tilaisuuden jossa painotettaisiin asioita joissa aloittelijalle tulisi antaa neuvoja ja palautetta.
Omalla kohdallani esim. jäähyjen ja rankkareiden antaminen oli aluksi kovin korkea kynnys.(tuskin olen ainoa) Konkreettisen ”herätyksen” asiasta sain E- poikien matsissa , jossa kaveri pääsi yksin läpi ja teki maalin. Perässä juossut puolustaja sai ripityksen valmentajaltaan: Mitä me ollaan puhuttu noista tilanteista. Riko, riko, riko. Rankkari on meille aina parempi vaihtoehto.( onko oikein opettaa taktista rikkomista E- junnuille???) Silloin kuitenkin oivalsin että, näinhän se homma menee. Rike, rangaistus, vapari. Sehän on salibandya. Haastattelu: Mika Vallin |
