Tasen toimintaa tukee

Kirjaudu sisään muista

TUOMARIESITTELYT
-viikko 01/2005

Ari "Allu" Lähteenmäki

Kuva © Ari Lähteenmäen arkisto

Ari Lähteenmäki

FILE LÄHTEENMÄKI:

NIMI: Ari "Allu" Lähteenmäki

IKÄ: 34 v.

AMMATTI: Myyntimies

KOTIKAUPUNKI: Tampere

TUOMARIKERHO: TaSe

TUOMARIKOKEMUS: Tuomariura alkoi -93. Liittoerotuomari-ryhmässä 3 kautta.

----------------------------------------
(c) TaSe ry

PALUU EDELLISELLE SIVULLE

  1. Kuka olet, mistä tulet?
Ari Lähteenmäki, 34 -vuotias, Myyntimies. Kahden kuukauden ikäisen Siiri -tytön tuore isä ja Jennin avomies. Harrastuksia: perhe, salibandy, lenkkeily ja penkkiurheilu. Liittotuomarina 3 kautta ja ensimmäistä vuotta TaSen johtokunnassa jäsenenä.
  2. Missä ja milloin kiinnostuit salibandyerotuomarin tehtävistä?
Tampereen Pelikaani -salibandyhallilla vuonna 1993. Tasen perustajat Innasen Jukka, Kuusiston Ari ja Pitkäsen Panu meitä sillon muistaakseni koulutteli. Ja jotain pientä tais ihan perillekin asti tulla.
  3. Oliko / onko sinulla pelaajataustaa?
Tossa 90-luvun puolella tais tulla useampikin kausi liigaa ja ykköstä pelattua ja sen jälkeen kaikkia mahdollisia sarjatasoja mitä tästä maasta löytyy. Eli LIIKAA on tullu pelattua ja lähemmäs sata kertaa tässä on jo ehtinyt lopettaakin, mutta aina sitä vaan on itsensä kentältä pelaamasta löytänyt. Siihen, kun vielä lisää viisi vuotta valmentajana, niin kyllä näin jälkikäteen voi todeta, että on sitä ehtiny moneen touhuun mukaan. Kaikki nämä kokemukset auttavat nykyään positiivisessa mielessä vihellyksiin, kun tullut nähtyä lajista monta eri puolta.
  4. Miksi ihmeessä tuomariksi, vaikka useinkaan ei kentällä kiitosta kuule?
Silloin -93 opiskelijana huomasin, että ”Hei, tosta erotuomarihommastahan saa rahaa.” Kyllähän se mun touhu siihen aikaan oli lähinnä sellaista käsien lanteille paukuttelua. Niin kuin Innasen Jukka mulle tossa muutama vuosi sitten tokas, että ”Välillä Allu alko sillon näyttään siltä, että sun viheltämissä peleissä ukot meinas loppua kesken, kun ukkoo istu yhtenä ”pipona” 2 +10 tai 5 (+20) minuuttisilla.” Noh, tais siinä perääkin olla, mutta yksi hyvä puoli siinä oli. Ei tarvinnu kovin kauaa protestointeja kuunnella... Kyllä sitä kiitostakin on jo toisinaan tullut...
  5. Mitä muistat aivan ensimmäisestä tuomaritehtävästäsi?
No en oikeastaan yhtään mitään. Rajannin Jussin kanssa tuli alkuaikoina vihellettyä useampikin peli, ja niistä ajoista on jääny aikas värikkäitäkin ja mukavia muistoja...
  6. Miten luonnehtisit tuomaripariasi?
Koskisen Janne. No mites sen nyt sanois, ettei nouse nuorella miehellä kehut päähän... Jannella on aivan loistava kyky lukea peliä (sitä joko on tai ei ole). Lisäksi hän reagoi tilanteisiin nopeasti ja näkee ne kokonaisuutena. Käsittäkseni tämä hyvä näkökyky on mitä ilmeisemmin harjaantunut myrskylyhdyillä varustetulla Fiat Tipolla ajaessa, jonka ikkunat pakkasella muistuttavat lähinnä navetan ikkunoita, sen verran huonosti niistä pelireissuilla ulos näkee. Kaikinpuolin ihan asiallinen kaveri, joka jaksaa valmentaa naisjoukkuetta vuodesta toiseen ja se ei kuulkaa poijjaat ole ihan vähän se, niin kuin jokainen naisen kanssa pidempään ollut tietää. Ja miettikää, kun niitä on sitten vielä yli kaksi kymmentä!
  7. Entä miten itseäsi luonnehtisit?
Tähän kohtaan pitäisi vastata ne ihmiset, jotka minut tuntee. Olen aikas väärä henkilö sanomaan mitään. Mutta sanotaan nyt sitten jotain, kun kerran kysytään... Taidan olla sellainen suoraselkäinen huumorimies, joka ei juuri mitään syvällisempiä itsestään ulospäin anna kuin ihan lähimmille ystäville...
  8. Kohokohtasi tähän mennessä tuomarina?
Kaikki pelit ovat kohokohtia. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Mutta yleensä ne, jotka ovat olleet vähemmän kohokohtia, ovat myöskin eniten erotuomaroinnista opettaneet. Ja sehän on tämän elämän suola, jos et opi et voi kehittyä.
  9. Kerro jokin nolo tilanne, joka on salibandykentillä tuomaroidessa sattunut?
Yksittäisistä tapauksista tulee elävästä mieleen, kun oltiin Laakkosen Jounin kanssa 90-luvun lopussa Ikaalisissa viheltämässä erään nimeltä mainitsettoman kakkosdivisioonajoukkueen peliä. Oli lauantaipäivä, ja ilmeisesti suurimmalle osalle katsojista se ryyppypäivä.

Ensimmäisen erän loppupuolella laitoimme pelin (huulta purren ettemme nauraisi) poikki, kun eräs paikallinen sankari tuli kesken kulmaväännön housut kintuissa kentälle heilutteleen vehkeitään. No ukko saatiin pois ja ajattelimme tietenkin, että tämä vilauttaja on nyt sitten heitetty lopullisesti hallista pihalle. Mutta eikös mitään, siellä se taas seisoi keskellä kenttää toisen erätauon päätyttyä, kun olimme tulossa kopista, housut polvissa pyöritellen ”helikopteria” , ja huutaen paikalliselle yleisölle ”Kattokaa tätä!” Täytyy myöntää, että sillon oli aavistuksen verran pokan pitämisvaikeuksia.

Tämän jälkeen jouduimme oikein painottomaan, että eiköhän tämän ukon tavarat ole nyt sitten lopullisesti tältä iltaa nähty. Onneksi ei ihan ton tason tapauksia ole ollut enempää.

Mitä itselle nyt on sattunut: välillä on tullu itse lennettyä selälleen yli päätylaidasta, ( välisitaatti: välillä sitä on Pekullekin tullu huudettua kesken pelin ihan mitä sattuu) ja välillä sitä on huomannut, että ei perhana määhän syötin maalin ja jne... Kaikista on kuitenkin jonkin asteisella tilannehuumorilla selvitty ja useimmiten nämä ovat jälkikäteen olleet niitä hauskimpia tapauksia...
  10. Vastapainoksi, mainitse jokin positiivinen tapahtuma?
Hävinneen joukkueen antamat kehut siinä kuin hyvä urheiluhenkinen pelitapahtuma, ovat lämmittäneet aina sydäntä.
  11. Mikä on törkeintä mitä olet omassa pelissäsi nähnyt tai kuullut?
Syssyllä noin viisi vuotta sitten jouduin todistamaan joukkotappelua Farlake Vikings - SB Ontto pelissä, joka lähti liikkeelle, kun taas yksi aivonsa kotiin jättänyt päätti antaa poikittaista mailaa kaverin kurkkuun.Onneksi ei käynyt pahemmin, eikä ketään tarvinnut elvyttää
  12. Miten ratkaisitte edellä mainitun tilanteen? Jäikö jokin mietityttämään?
Ukkoa tietenkin siitä viileään suihkuun useampikin ja loput rauhoittuun jäähypenkille. Sekin peli kaiketi saatiin pelattua loppuun, vaikka siinä meinas ihan oikeasti loppua ukot kesken.
  13. Seuraatko ns. huippusalibandya?
Kyllähän toki. Vanhojen pelikavereiden pelejä ja edesottamuksia tulee seurattua suhteellisen paljon. Ehkä nykyään enemmän kotisohvalta.
  14. Mikä on mielestäsi "huippusalibandya" ?
Kaikki ne sarjat missä pelaajat ovat urheilijoita ja arvostavat tätä lajia...
  15. Keksi itsellesi sopiva "motto" joka sopii tuomaritoimintaasi?
Tässä olisi pari hyvää, mitä varmasti meidän kaikkien olisi joskus hyvä itsekseen ajatella. ” Vain osaamalla kuunnella pelaajia, voit keskustella heidän kanssaan” ”Olet erotuomarina aina pelaajia ja pelitapahtumaa varten”
  16. Miten kehittäisit tuomaritoimintaa valtakunnallisesti tai kerhomme sisällä?
Kerhon sisällä kehittäisin kommunikointia ja sitä kautta mahdollisten eteen tulevien ongelmien rakentavaa purkamista. Valtakunnallisesti yhteistyö ei ole täysin ongelmatonta. Erotuomarikerhot ovat monessa suhteessa kaukana toisistaan, ei pelkästään maantieteellisesti, vaan myös toiminnallisesti. Aina voimme oppia toisiltamme jotain, mitä ei juuri meillä ole. No onneksi Tase on monessa suhteessa tässäkin edellä kävijä, kiitos siitä kuuluu meille kaikille taselaisille...

Haastattelu: Mika Vallin

ylläpito