| 1. Kuka olet? |
| Ari ”Arska” Kuusisto, 47-vuotias filosofian maisteri. |
| 2. Kerro itsestäsi. |
| Asun Treen Leinolassa vaimon ja viisvuotisten kaksosten, Vilman ja Viljamin kanssa. Porukkaan kuuluu myös 12-vuotias labradorinnoutaja Jooseppi, joka on ilon aihe jo pelkästään siksi, että näytän nuorelta sen rinnalla. Työssä ollaan Ylöjärvellä historian ja yhteiskuntaopin lehtorina. Harrastuksista tärkein on ilman muuta erotuomaritoiminta, kesällä mökkeillään ja muuten luen tajuttomasti: Kaikkea mahdollista, mutta erityisesti historiaa ja jalkapallokirjoja. Kotona on pari hyllymetriä pelkästään englanninkielistä jalkapallokirjallisuutta. Kuten huipputuomareiden elämänkertoja. |
| 3. Missä ja milloin kiinnostuit salibandyerotuomarin tehtävistä? |
| Joskus 1980-90-lukujen vaihteessa. Itseasiassa en ole koskaan käynyt erotuomarin alkeiskurssia, vaan minut koulutti ”lähiopetuksena” salibandylegenda Panu Pitkänen. |
| 4. Miksi ihmeessä tuomariksi, vaikka useinkaan ei kentällä kiitosta kuule? |
| Suoraan sanoen sain tarpeekseni surkeasta erotuomaritasosta lajin alkuvaiheissa. Kun poltin käämit tarpeeksi usein pelaajana ja valmentajana, tuumailin, että en voi ainakaan huonommin pärjätä. Alkuvaiheessa taloudellisellakin puolella oli merkityksensä, mutta enää ei juuri niinkään. Onhan toki hienoa, että harrastuksesta ei ole pelkkiä kuluja. |
| 5. Onko sinulla pelaajataustaa? |
| Sählyt alkoivat Tampereen yliopiston pienessä salissa 1980-luvun alkupuolella ja olin mukana Manse United-joukkueessa, kun se voitti kaksi ensimmäistä Suomen mestaruutta salibandyssä. Sain myös kutsun ensimmäiselle maajoukkueleirille, mutta kun sitten kutsu kävi maaotteluun Ruotsiin, ei tullut kuitenkaan lähdettyä. Se on harmittanut jälkikäteen, sillä olisi ollut hauska päästä salibandyn vuosikirjaan myös siihen tilastoon. Jalkapalloa tuli tahkottua pari vuosikymmentä molarina. |
| 6. Mitä muistat aivan ensimmäisestä tuomaritehtävästäsi? |
| Lajin alkuvaiheissa tuli vihellettyä SM-turnauksissa, sillä tuolloin jokaisella joukkueella oli et-vuoroja, varsinaisia tuomareita kun ei vielä ollut. Eka kerta ”puhtaasti” tuomarina oli joskus 1990 tai -91, kun vihelsin Kalevan lukion pienessä kopissa kolmosdivaria. Sieltä jäi mieleen parikin juttua, kun vihelsin yksin peliä. Hyväksyin maalin suoraan sisäänlyönnistä ja Pitkäsen Panu, joka vietti lepovuoroa kaukalon laidalla totesi parin minuutin päästä minulle, että maalia ei olisi saanut hyväksyä. Vihelsin heti pelin poikki ja hylkäsin maalin. Kukaan ei rutissut pätkääkään. En tiedä montakohan sääntövirhettä mahtoi tulla kyseisessä tilanteessa; puolen tusinaa varmaan. Samassa turnauksessa kiinnitin huomiota pitkään, nuoreen kaveriin, joka oli uskomattoman taitava. Katsoin pöytäkirjasta nimen: Janne Tähkä. Sen jälkeen on Janne kanssa oltu samoilla kentillä kymmeniä kertoja. |
| 7. Miten itseäsi luonnehtisit? |
| Kyllä lähtökohta on aina ollut tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus(vaikka kuinka joku pelaaja tai valmentaja vänkäisi muuta), uskottavuus, asiallinen käytös, rauhallisuus (ei pahasti posket ala punoittamaan). |
| 8. Kerro tuomariparistasi. |
| Kaikkihan uskovat Jukan (Innasen) tuntevansa, mutta suurin osa on vain raapaissut pintaa. Jupen kanssa on harvoin tylsää, mutta itkukin on joskus ollut lähellä. Hän on erotuomari jätti-Eellä, mutta koska pitää kiinni omasta persoonastaan, ei ole enää päättäjien toivetuomari, sillä eri lajeissahan on jo pitkään ollut käynnissä erotuomareiden tasapäistäminen. Jukka ei ”massatouhuihin” alistu. Tapeltu on monesti niin että roikuu, mutta kumpikaan ei ole onneksi pitkävihainen. Kiistoista on löydetty uutta tulemista. Jupe hoitaa supliikit, minä yleistä tolkkua toiminnassa. |
| 9. Kuka on ollut paras tuomaripari sinulle? |
| Vertaa yllä, mutta Pitkäsen Panun kanssa sujui kanssa hienosti, vaikka ei yhdessä oltukaan kuin yksi kausi. Esko ”Liitto” Kyyhkysen kanssa oltiin kansainvälisillä kentillä. Telemäen Timon kanssa tuli myös monet liigamatsit piipattua. Opettavia persoonia kaikki tyynni. Minut ja Innanenhan mielletään aina pariksi kuin paita ja takalisto, mutta varmaan kolmasosan liigapeleistä olen vislannut jonkin muun kanssa. Ja sama pätee Jukkaankin. |
| 10. Kohokohtasi tähän mennessä tuomarina? |
| Ilman muuta jouluk. -99 jolloin olimme Jukan kanssa viheltämässä Ruotsin Elitserieniä. Homman tajusi vasta eka pelin alla, kun tajusimme, että valmentajat ja pelaajat olivat kauhuissaan. Syy olimme me, suomalaiset tuomarit. Pelkäsivät onko meistä mihinkään. Pelin jälkeen hävinneen joukkueen pelaajista noin viisitoista tuli jonossa kättelemään ja kiittämään. Silloin tajusi, että ei meillä ole mitään hävettävää ruotsalaiskollegoiden rinnalla. Tietysti myös ensimmäisenä taselaisena oli hieno saada maaotteluja tuomittaviksi. Ja kaikki miesten finaalit ovat olleet kovia juttuja (tavallaan liigakarsinnat vielä kovempia). Vuoden erotuomariksi valinta oli tietysti myös mukavaa ja se, että ETV järjesti meille tuon jäähyväisottelun tänä syksynä. Yleisesti voisi sanoa, että hienointa on ollut se, että melkein kaikille kentille mennessään vuosien varrella on voinut huomata olleensa tervetullut. |
| 11. Kerro jokin nolo tilanne, joka on salibandykentillä tuomaroidessa sattunut. |
| Legendaarinen Jyväskylän fläppitauludraama on yksi. Ei sen takia, mitä me teimme kentällä, mutta se mikä meteli siitä tapauksesta nousi seuraavina päivinä. Aina joku haluaa saattaa myös tuomarit vastuuseen… Pari kautta sitten annoin salibandyhistorian ensimmäisen valkoisen kortin. Liigapelissä Tampereella vedin kortin taskusta ja nostin pelaajalle, joka tuijotti ymmärtämätön ilme naamalla. Katsoin ylös ja huomasin piteleväni muistiinpanopahvia kourassa. No, sitten toiselle taskulle. En tosin kokenut sitä nolona, enempikin huvitti. |
| 12. Vastapainoksi, mainitse jokin positiivinen tapahtuma. |
| Niitä olisi paljon, mutta viime keväänä varsinkin Helsingin päässä tuli kivoja tilanteita, kun kerrottiin, että on viimeinen kausi menossa. Tuli kokeneita pelaajia pelien jälkeen toivottamaan hyvää jatkoa, joku saattoi jopa harmitella lopettamispäätöstämme. Kukaan ei ole kuningas omalla maallaan… Ruotsin keikalla oli hienoa nähdä, miten pelataan kovaa, mutta harvoin väärin. |
| 13. Mikä on törkeintä mitä olet omassa pelissäsi nähnyt tai kuullut? |
| Toistakymmentä vuotta sitten Atalpassa vihelsin ykkösdivaria ja pelin lopussa stadilainen veti poikittaisella naamaan vantaalaista vastustajaa ja ennen kuin ehti kissaa sanoa, oli koko vantaalaisporukka takomassa salin nurkassa kähinän aloittajaa. Yleisesti ottaen liigassa masentavinta on vuosien varrella ollut joidenkin valmentajien uskomaton epäurheilijamaisuus; voitto millä hinnalla tahansa ja sitten kun se ei onnistunutkaan, puukkoa selkään tuomareille. Onneksi näitä heppuja on ollut kuitenkin vähän. |
| 14. Miten ratkaisitte edellä mainitun tilanteen? Jäikö jokin mietityttämään? |
| Raportit lähti liittoon ja tuli pitkiä pelikieltoja, taisi jopa vuoden pahimmoillaan. Opetus lienee ollut se, että yksikään peli ei ole ohi, ennen kuin se lihava leidi laulaa. Aikaa oli muistini mukaan jäljellä alle kymmenen sekuntia ja peli ollut selvä tuloksellisesti jo ekan erän jälkeen. |
| 15. Jännittääkö sinua koskaan tulla viheltämään? |
| Ei pahemmin enää moneen vuoteen, mutta alkuseremonioiden aikana esim. liigassa aina pientä kutinaa pitää olla, muuten ei pysty parhaaseensa. Yleisesti jännityksen paras poistaja on hyvä valmistautuminen tehtävään. Valmistautuminen vaatii pientä mentaaliharjoittelua, missä sijoitun salissa, mitä teen jos käy näin tai noin. Esim. ihan silmiä sulkemalla kopissa ja miettimällä pelipaikkaa/salia. Itse opin sen nuorempana jalkapallomolarin hommissa. |
| 16. Onko mielestäsi maalivahdille palautus hyvä sääntö? |
| On, mutta tulkinnat liian ahtaat. Tuomarin pelisilmälle enemmän tilaa. |
| 17. Keksi itsellesi sopiva "motto" joka sopii tuomaritoimintaasi. |
| Otetaan rauhalliseeeesti ! |
| 18. Onko erotuomarikoulutus riittävää? Miten vielä parantaisit sitä? |
| Nyt puhun liigatasosta: mennyt valtavasti eteenpäin minun urani aikana; persoonallisuuksille annettava lisää tilaa. Aluekoulutukset ovat olleet vähän tuntemattomia pitkään, mutta nyt tutustutaan taas niihin. |
| 19. Mikä on mielestäsi "huippusalibandya" ? Seuraatko sitä itse? |
| Miesten liiga ja osin ykkönen. Häpeän myöntää, että viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut liigapelin katsomossa kerran. Saa nähdä, tuleeko kiinnostusta nyt, kun oma liigaura päättyi. Ei ainakaan vielä ole ollut mitään poltetta Metrolle pelejä katsomaan. |
| 20. Kerro kiinnostuneille miksi kannattaa ryhtyä erotuomariksi tai miksi ei. |
Voin vain kertoa sen minkä olen omalta kohdalta havainnut: tässä touhussa kasvaa ihmisenä väkisinkin, jos ei kasvua tapahdu, lopeta. Joka ikinen matsi on aina uusi ja jännä haaste. Selviänkö tästä tyylikkäästi. Miten käsitellä erilaisia tyyppejä pelaajia ja valmentajia. Kenen kanssa voi vitsailla, milloin asialinjalla. Jos ei tästä ole hyötyä esim. työelämässä, niin mistä sitten. Suuri viisaus on myös lopettaa, ennen kuin kehotetaan se tekemään.
Lisää parivaljakosta Kuusisto - Innanen voit lukea Salibandy 20V juhlalehdestä (11/05) Haastattelu: Mika Vallin |
