Petr Michálek
-Tsekki vieraalla maalla

Kevään 2007 aikana on Tampereen halleilla saattanut nähdä kaverin, joka ei pahemmin ota hernettä nenään pahemmistakaan kuiteista, ja joka ei ajoittain näytä ymmärtävän mitään, mitä hänelle sanotaan. Arvaus osuu tässä tapauksessa kohdalleen, sillä kansainvälisen yhteistyön merkeissä TaSe oli saanut vieraakseen tsekkiläisen Petr Michálekin. Vaikka Petrin visiitti Suomeen onkin jo päättynyt, kerromme tässä hänen ajatuksiaan erotuomaroinnista sekä kotona että Tampereella.

Kuka olet?

Petr Michálek, (kavereille "Michi") 28 vuotias. Asuinpaikka Hradec Králové, Tsekin tasavalta. Opiskelen Hradec Královén yliopistossa, pääaine on matkailutoiminta

Kerro jotain itsestäsi

Toimin Tsekin luoteisen piirin aluevastaavana ja erotuomarikouluttajana. Työskentelen myös Prahan ja Ostravan miesten MM-kisojen 2008 järjestelykomiteassa.

Missä, koska ja kuinka kiinnostuit salibandytuomaroinnista?

Aika oli elokuu 2001, paikka Jablonec nad Nisou, jossa olin syntynyt ja jossa asuin vuoteen 2006 asti. Yksi syy oli kokeilunhalu. Halusin myös auttaa seuraani, jottei se joutuisi maksamaan sakkoja tuomarien puuttumisen vuoksi. Ensimmäisen ottelun jälkeen en halunnus enää koskaan viheltää yhtään peliä.

Miksi ihmeessä haluat olla erotuomari, vaikka se on yksi epäkiitollisimmista hommista mitä on?

Jos pitäisin erotuomarintehtävää kovin epäkiitollisena, en koskaan tekisi sitä. Pelien tuomitseminen ei ole helppoa, mutta minulle se tarjoaa aina uusia haasteita.

Minkälainen pelaajatausta sinulla on?

Aloitin vauhdikkaasti ja pelasin hyvin lyhen aikaa puolustajana 3. divisioonassa. Loukkasin kuitenkin polveni, minkä jälkeen olen pelannut vain huvikseni.

Mitä muistat ensimmäisestä tuomitsemastasi pelistä?

Huonoin peli koskaan. Jotkut tuomarit olivat sairastuneet, joten päädyin viheltämään Tsekin salibandyliiton Cupin toisen kierroksen ottelua. Pelaavat joukkueet olivat miesten 1. ja 2. divisioonista. Tsekissä 1. divisioona on korkein sarjataso.

Kuinka kuvailisit itseäsi tuomarina?

Uskon itselläni olevan hyvät edellytykset olla hyvä erotuomari, mutta se ei merkitse mitään ilman kovaa työtä. Aika näyttää...

Mikä on ollut erotuomariurasi tähtihetki?

Tuomitsin useamman ottelun miesten pääsarjaa. Olin myös tuomarina Prague Games 2006:ssa, joka on yhtäaikaa Czech openingin kanssa pelattava junioriturnaus. Turnaukseen valitiin kahdeksan tuomaria viidestäkymmenestä. Etenkin finaalit olivat mahtavat: kansallislaulua soitettiin ja katsomo oli täynnä.

Positiivisia muistoja jäi myös Suomessa vihelletyistä peleistä. Loistava kokemus, loistavia ihmisiä!

Entä vähemmän mukavia kokemuksia?

Loukkaantumiset ovat ikäviä, kuten eräs sormen avomurtuma, mikä oli silkka onnettomuus. Tai kolme irronnutta hammasta, kun pelaaja sai laukauksen seurauksena mailan suuhunsa.

Ja kerran pelaajat alkoivat tapella törkeän rikkeen jälkeen. Silloin täytyi vain pysyä tyynenä. Jaoimme kolme punaista korttia ja peli saatiin pelattua normaalisti loppuun.

Miltä tuomarointi Tampereella tuntui?

Hieno kokemus. Haluaisin kiittää kaikkia Tampereen salibandyvastaavia, jotka antoivat minun tuomita täkäläisiä otteluita. Erityisesti haluaisin kiittää Petri Heikkilää ja Marko Salmista, jotka auttoivat muidenkin kuin salibandyasioiden kanssa.

Miten tuomarointi Suomessa eroaa tuomaroinnista Tsekissä?

Täällä ei tunnu olevan samalla tavalla kiinteitä tuomaripareja kuten Tsekissä. Muuten kaikkein suurin yllätys oli se, miten pieniä erot maiden välillä olivat. Pidin erotuomarikerhoajatuksesta, jotain tällaista kaipaisimme Tsekkiinkin.

Miten tulit toimeen suomalaisten pelaajien kanssa?

Se oli itse asiassa helpompaa kuin odotin, en muista mitään isompia ongelmia. Pelaajat vaikuttivat vähän yllättyneiltä, etten ollutkaan suomalainen, mutta kyllä minut ihan hyväksyttiin. Joskus pelaajat unohtivat etten ollut suomalainen ja alkoivat huutaa minulle suomeksi. Minä vastasin huutamalla jotain tsekiksi.

Jännitätkö koskaan ennen pelejä?

Aina ensimmäistä kertaa uudella sarjatasolla viheltäessä, tärkeissä peleissä ja Suomessa.Ensimmäiset pelit Suomessa olivat oikeasti aika kauheita. Minusta tuntui koko ajan siltä, että ihmiset tuijottivat minua ajatellen "okei, muukalainen, näytä meille mitä osaat". Muutaman pelin jälkeen alkoi tuntua normaalimmalta.

Miten tulet toimeen hankalien pelaajien kanssa?

Kommunikointi on avain kaikkeen. Kaikki perustuu tuomarin ja pelaajien suhteeseen. Sekin helpottaa, jos osapuolet tuntevat toisensa ja tietävät vähän mitä odottaa.

Mikä motto sopisi kuvaamaan sinua tuomarina?

Tuomari on vain ihminen. Tämän pelaajat joskus unohtavat. Haluaisin, että pelaajat eivät koskaan unohda, että minä yritän aina tehdä parhaani ja olla reilu.

Mikä on loukkaavinta, mitä sinulle on sanottu pelissä?

Viime vuonna juniorien finaalipelissä valmentaja huusi minulle jotain törkeää. Tunnemme toisemme oikein hyvin; hänet valittiin joukkueensa tärkeimmäksi pelaajaksi viime vuoden miestin 1. divisioonan finaaleisa. Nostin välittömästi punaisen kortin. Kun tapasimme muutamaa viikkoa myöhemmin, hän pahoitteli tapahtunutta. Hyvä kaveri ja erinomainen pelaaja.

Mitä sanoisit tuomariurasta kiinnostuneille?

Kokeile, niin tiedät millaista se on. Ja jatka vain, jos tuntuu hyvältä, muuten tuomaroinnista ei koskaan nauti.

ylläpito