SALIBANDYN MM-KISAT 2006 RUOTSI

ENSISANAT:

Ollaksemme rehellisiä omassa tekemisessämme muita kohtaan on syytä kertoa myös ketkä ovat olleet rehellisiä tekemisissään meitä kohtaan. Tämä tarina on tosi ja sen tekemiseen on käytetty suurta tärkeyttä. Peili on mukava apuväline aina välistä, sinne on jokaisen hyvä katsoa  -> niin mekin on tehty, JOKA PÄIVÄ ja joka peliä ennen ja jälkeen!

SINGAPORE KESÄ 2005

Vuosi sitten olimme tuomaroimassa naisten MM-kisoja Singaporessa. Tieto valinnasta kisoihin tuli todella hyvissä ajoin ja päätimme Toffon kanssa tehdä reissusta ikimuistoisen myös perheillemme. Alkoi iso urakka saada perheet järkättyä samalle lennolle ja samaan hotelliin. Kaikki sujuikin hyvin ja apua saatiin niin kotimaan liiton väeltä ja myös kansainvälisen puolen henkilöstöltä. Vau! Hienoa, että ollaan valmiita tekemään vähän ekstraa, jotta myös meidän perheet pääsevät nauttimaan näinkin mahtavasta mahdollisuudesta ja ehkä kerran elämässä toteutuvasta matkakohteesta.

Sählyä päiväntasaajalla. Reissuna mahtava ja ikimuistoinen. Yötä päivää reipas 30`C varjossa. Ja mukavan värin sai kaupan päälle. Suasittelen lämpimästi.

Eli tieto meidän perheiden mukana olosta matkalla oli kyllä tiedossa ihan kaikilla, joita tieto nyt ikinä kiinnostaa, niin kotimaassa kuin KV.- puolellakin.

Menomatka Singaporeen meni hienosti ja vähän eksoottisempi vihellysreissu isille ja lomamatka perheille oli hyvällä mallilla. Koitti ensimmäinen refereemeeting ja sittenhän pommi tippu!Referee Committeen puheenjohtaja Thomas Gilardi ilmoitti meille kylmän viileesti, että jos oltaisiin lähempänä kotia niin olisitte jo kotimatkalla. Jaa- ha, kenenkäs poikia ja mitä mielessä funtsattiin Tofun kanssa. Alettiin kyseleen vähän tarkemmin Gillen lääkityksestä ja mahdollisesta ekan päivän auringonottomääristä, niin pököjä nuijapamppu alko tykittään kitapurjeiden kätköistä. – Joo poijjaat, kattokaas ei näille reissuille saa ottaa perheitä mukaan- sano Sveitsin ainoo Thomas.

Sitten alko hitsaan jo pikkuhiljaa meilläkin käpy kiinni ja alettiin tenttaan sitä, että mistäs moiset säännöt nyt yht`äkkiä tupsahti kun sellasia ei oo aikasemmissa turneissa ollu. Oli kuulemma tullu meille 3 päivää ennen reissuun lähtöä sähköpostilla. Niinpä niin. Ja nää kaikki sepät ihan siä sikariportaassa asti oli tienny jo kauan, ett meillä perheet tulee mukaan. Saatanan ämmät!! Meinasin siltä seisomalta lähtee hakeen vaimon kassista hameita joka herralle, ja sellasia minimukavia ett oikein kiristää sopivasta paikasta, PERKELE!

Kun vapaapäiviä oli niin niistä nautittiin. Tälläisissä mestoissa oli kiva rentoutua ja kölliä. Aaltokone meinas yllättää, höräsin tiskivettä kitusiin.

Gille se sitten sano meille, ett vedätte viimesen päälle hyvän turneen ja näytätte kaikille ettei meidän perheistä oo ainakaan haittaa tuomaroinnille. Sovittiin niin ja kun lähes kaikki muut tuamarit& sidosryhmät lähti aina meetinkin jälkeen ”yöeväälle” niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta me mentiin koisaan ja nukuttiin hyvät yöunet ja herättiin levänneinä. Aamupalalla hotellilla näkyi mielenkiintosen punasia silmiä. Johtui kai jostain juuri pölyttävästä kukasta tai jotain..

Kyllä kelpas. Vesipuistosta löytyi myäs kaikennäkösiä mäkiä ja hurveleita, joissa oli nastaa ottaa skapaa. Ihmiset oli ystävällisiä ja iloisia.

Hyvin me sitten vedettiinkin. Ja oltiin levänneitä joka peliin. Koitti alkusarjan jälkeinen meetinki ja saatiin matsi sijoista jotain 17.- 18. No sehän sitten vedetään mikä tulee ja niin hyvin kuin osataan.

Finaalipäivää ennen meetinkissä meillä oli luottavainen olo. Turnaus oli menny meidän vihellysten osalta hyvin ja tietenkin sitä tällöin odottaa viheltävänsä viimeisenä päivänä -> niin kuin joka ainoassa turnauksessa, tavoitteita pitää olla ja niihin pyritään. Kun koitti aika julkistaa finaalipäivän tuomarinimeämiset Gillen lääkitys petti taas. Nyt se sitten ilmoitti että me vihellettäisiin viimeisenä päivänä, mutta….. he nyt ovat suuressa viisaudessaan päättäneet hyllyttää meidät yhdeksi vuorokaudeksi syystä että kun meillä on perheet mukana. Jumalauta kun muuten oli vaikee pitää mölyt mahassa. Ei kauheesti tullu taustatukee sitten yhtään keltään. Kaikki muumioitu siihen paikkaan ja katteli lattiaa. Paitsi mää ja Toffo. Pää pystyssä otettiin mitä annettiin. Siihen kohtaan päätty meidän osalta muuten aika nopeesti `non alcolic tournament for the referees`, jos sellasta nyt oli ikinä ollutkaan.

Maisemat ei kauheesti hotellista käsin hivelly silmiä. Mutta lämmin vesi hiveli…

Käytiin kertoon ilouutiset vaimoille ja lähettiin nykäseen muutama aika jäykähkö tsiideri. Hotellin ovella meitä vastaan asteli Kauppisen Ripa ja mailapoikana sillä oli Lindin Kaitsu vai mikä sen nimi ny on?!? Ne kerto meille, ett herrojen kokouksessa niille oli kerrottu kisoissa tähän asti parhaiten vetäneiden tuomareiden joutuneen hyllylle. Ripa oli aidosti pahoillaan ja ihmetteli touhua. Toivotti meille kosteaa iltaa.. 

Tenavien kanssa hotellin lastenaltaassa. Isolla altaalla viihtyi Suomen Salibandyliiton väki enemmän tai vähemmän punasena. Ja janosena.

No tulihan nähtyä sitäkin maailmankolkkaa ja piipattua siinä samassa muutama jänskä matsi. Kyllähän me ihan oikeesti ihmeteltiin mitä ihmettä me ja nää kaikki muutkin maailman eliittituomarit täällä tehtiin. Mutta sinne mennään mihin määrätään ja olihan tää matkana aikas kiva lomareissu, varsinkin meitin perheille. Lapset nautti ja kun lapsilla on kivaa, aikas usein myös vanhemmilla on kanssa samaa, eli kivaa. Meidän perheet ei muuten nähneet ainuttakaan matsia koko kisoissa eikä ne paljon menettäny. Sitä tää vaan on.

Areenat oli huippuluokkaa. Lukuunottamatta sitä ilmastoimatonta hallia. Siä oli sisällä kuumempi kuin ulkona. Kiva vetää kun on lämmintä +36`C.

Asiasta on sittemmin kuullu mitä erikoisempia teorioita. Pitkä puukko meille kuitenki lyätiin selkään ja syvälle. Tänään tiäretään kuka tai ketkä meidät petti. Mutta tiätääkö se tai ne, että me tiäretään? No.. siitä vähän myähemmin. Mulle ei v..tuilla. Eikä mun perheestä tehdä naurettavaa tekosyytä hyllyttää meitä. Ei. Payback time is soon..

| seuraavalle sivulle |